Ajatuksia maanantai aamun alkajaisiksi :)

On se jännää, miten tää elämä menee. Toisinaan tuntuu, että ei tästä tuu mitään, mutta sitten jostakin pienen tuulenvireen lailla tulee tuulahdus enkelin siiven havinana, että kaikki järjestyy. Ja niin kait se onkin. Pitäs vaan uskoa, vaikka kuinka ahdistaisi tai tuntuisi toivottamalta. Mutta, mutta, eipä nyt tämmösiä surumielisiä juttuja heti maanantain alkajaisiksi. Mennään ilosempiin aiheisiin........

                  Jännitystä :)

Tänään oli jännä päivän aloitus! Mun tytär oli radiohaastattelussa! Ai hirviää, ku jännitin :) Täällä kotona "virittelin" nettiradion oikeelle taajuudelle. Ja kävelin levottomana eestakasi ennen lähetyksen alkua. Kämmenet ja jalkapohjat hikosivat! Voi hulluutta!! :D Mulla jännitti AIVAN mahottomasti! Miehellä oli vapaapäivä ja se vähä naureskeli mulle ja sano, että kyllä se tytär pärjää. Ja sitten se alko, se haastattelu...... ooooo, mun tytär siellä, voi, voi, mitenhän sen käy, ku tiijän, että sekin on sellanen jännittäjä...... Mutta oikein hyvinhän se meni! Oon kyllä NIIN ylpeä hänestä ja ihanaa, että sai työstänsä vapaata, että pääs tuonne. Olihan se hänelle itelleenkin iso juttu. Onneksi hänellä oli pikkusiskonsa "henkisenä tukena" siellä isossa maalimassa <3

                                                       Rakkaat tyttäret <3

Kyllä nuo tyttäret on mulle TOSI tärkeitä! Asuvat kuka missäkin, ympäri Suomea :) Kun täältä pohojosesta pääsen lähtemään, niin tulee siinä muutama tuhat kilsaa ajettua, ku "rundin" käy läpi. Mutta on se sen arvosta! Todellakin! Ihanaa nähä jokaista yksinään ja perheineen. Ja tietty niitä rakkaita "mummon mukuloita" :) Ikävä on toisinaan kova. Kyyneleet tulee ja tuntuu, että heti pitäs päästä niitten luo, niin tyttöjen kuin näkee nuita pikkusia. Mutta ovat kuiteski sydämmessä aina <3 Mutta ohan meillä se oma "kanava", "vatsappi", jonka kautta ollaan kyllä päivittäin kuulolla keskenämme. Paitsi mun känny nyt temppuilee välillä, että sitte kaikki viestit saattaa tulla yhtenä ryppäänä. Siinä sitte luen niitä ja koitan miettiä, että, ku kommentoin jotaki, niin pittää laittaa ensin nimi, että tuolle tuota ja tuolle tuota. No, mun puhelin elää omaa elämäänsä :) Oi, ku äiti alko hempeilee, mutta tosi asiahan tuo on. Tyttäret on mulle rakkaita, nyt ja aina!!

                        Miun pikku fani <3

Tätä blogia ku aloin kirjottelee ja sanoin siitä tyttärilleni, niin olen saanut ittelleni vissiin oikeen "fanin", joka kuulemma oottaa innolla "mummon juttuja" :D Se onkin kiva, että ees joku on kiinnostunu siitä, mitä minä kirjottelen ja oottaa aina jatkoa ;) Että terkkuja vaan sinne mummon rakkaalle pikku fanittajalle <3

                                       Lumi, mikä ihanuus :(

Jaa, mitäpä sitten. Nyt en keksi oikein mitään, mutta kuhan tässä taas inspis iskee, niin kirjottelen :)..... Jaa-aa, vielä kuiteski muutama juttu.
Ulukona oottaa portaitten eessä lumikinos, mikä pitäs raivata pois. Oi ei, ku ei millään kehtais lähtä lapioimaan sitä..... nimittäin täälläki päin on ollut sen verran lauhaa, että tuli kuistin katolta lumet alas ja tietysi portaitten etteen :D Ja ohan nuita lumitöitä tänä talvena ollut niin pirusti, että välillä on tuntunu, että mihin himskattiin minä tämän kaiken paan!Ja meillä ku ei kuitenkaan oo ihan pieni piha, että saa tehä töitä, niin, että hiki tullee. No, eipähän tartte lähtä punttisalille :) Pysyy "vanaha akkakin" kondiksessa :D Nimittäin, ku mies on töissä, niin minä oon luvannu hoitaa lumityöt kotona! Eikö ookki ihan reilua? :) Aattelin tässä taannoin, että ku tuota lunta meillä on ihan kylliksi asti, niin valtiohan vois myyvä sitä tuonne saharaan, jos siellä on kamalan kuivaa. Siellähän se muuttus veeksi ja kastelu toimis ja Suomen valtio sais rahhaa! Että sinne vaan ! Heh-heh-heko-heko, mikä mahtava idea! :D :D

Ja ei kait sitä nyt muuta, ku heippa tältä erää ja taas tavataan ;)

PS. Tänne saa kyllä kommentoida, jos mieli tekkee, eipähän oo sitte ihan yksin puhelua ;)