Resetointi päättyi ja miten sitten kävi.......

Päivät 22-28:

Niin se vain tää viimenenkin viikko meni. Olo on pirteempi. Painoa lähti se kolome killoa,iliman liikuntaa, vain syömällä neljästi päivässä terveellisesti!
Nyt on vähä sellanen tyhjä olo, kun tää resetointi loppu :( Mutta eipä vaivuta murheen alhoon. Tästäpä mie jatkan terveellistä elämää :) ja uuden resetoinnin aattelin tehä kesän jäläkeen uuvestaan! Ja noita valakosia viikkoja miehän voin pittää sillon, ku haluan. Mutta, mutta, mitä muuta mun elämään kuuluukaan?????......

Siis tätä ootustapa hyvinki....

No, kotona vartotaan, mitä tuleman pitää... Tää ootus vaan tuntuu joskus niiiiiiiiin pitkältä! Mä oon aina ollu sellanen ihminen, että asioitten pitäs tapahtua, eikä vaan vatvoa ja ootella! Mutta minkä teet, nyt on vaan PAKKO oottaa!!! Kokkeilee kyllä TOSISSAAN meikäläisen kärsivällisyyttä! Meitsin rakas ukkokulta sanoo, "että elä sie hättäile, onhan tässä aikaa"... Niin, mitäpä tässä muuta onkaan ;)
Onneksi nyt on tulossa kesä ja mullaki alakaa olla vähä enempi tekemistä, ku pääsee ulos pihalle tarpomaan multaan. Laittelee kukkamaita ja kasvimaata jne. Siellä on kyllä tekemistä, omakotitalossa aina! :) Täällä on kylläki vielä jonkusen verran lunta maassa, niin ei vielä voi mennä pihhaa rapsuttelemaan, mutta ku oottelen vähä, niin sitte..... aaaaah, ihanaa!

Reissuun tekkee mieli....

Tässä välissä aattelin kävästä moikkaamassa tyttäriä, vanhempia ja muuta sukukuntaa tuolla etelänpuolessa eli tunturin tuolla puolen ;) Meijän pikkusin täyttää yhen vuojen ja mennään sinne juhlimaan synttäreitä :) On se niin kiva nähä taas näitä pikku muksuja <3 Ne kasvaa niin noppeesti, ettei taho perässä pyssyä. Pittää aina välillä melekein sormista laskea, minkä ikäsiä ne jokkainen on.

Eikä siinä vielä kaikki..... ku tuntuu ihan mahottomalta seki, että omista lapsistaki vanahimmat alakaa käyvä jo nelejääkymmentä ja ite tuntee ittesä vielä nuoreksi (ainaki välillä)! Nyt oon ymmärtäny, ku omat vanhemmat sanovat, että penskat saa iässä kiinni vanhempansa :) Joopa-joo, kohta ollaan kaikki samanikäsiä :D

Ettäpä näin, reissuun oon siis lähössä. Pakkaushommiin pitäs alakaa. Huomenna meinasin startata autoni keulan kohti etelän suuntaa :)

resetoinnista......

Päivät 16-21:

Kylläpä tämä aika menee nopeesti. Kolmas viikko takana tätä resetointia ja aina vaan helpompaa. Painoa on menny -3 kg. Se nyt on pysähtyny tuohon, mutta sehän (painon putoaminen) onkin yksilöllinen juttu. ja toisaalta täytyy tunnustaa, että liikkunu en oo ollenkaan. Yhtenä iltana tein punnerruksia ja vatsalihaksia reenasin, että se siitä :D
Ettäpä tää elämäntapa taitaa jatkua..... Nyt on alkanut viimenen viikko tätä resetointia.

Ja miten se resetointi jatkuukaan......

Päivä 14/28:

Tällä miun päivä alkaa, yrttiteetä kylmänä,johon sitte lissään aktivaisea. Tästä saa oikein kunnon fläsärit!!!! Alkaa koko kehossa tuntumaan, että nyt tapahtuu.....  Ja tietty ne aminohapot otan myös. Ja päivällä voi ottaa lissää aktivaisea, jos alakaa tuntuu, että kaipais lissää energiaa. Ja täähän toimii! Enkä nyt yhtään liiottele!












Tämmönen "fitskuarsenaali" on käytössä joka päivä.
Näissä on kaikki vitamiinit, hivenaineet,
mineraalit jne. oikeessa muodossa meitin jokaselle keholle.

Nää on näitä MUN HUUMEITA :D, mutta terveellisiä sellasia! :) Ja jos yhtään kiinnostaa, niin vois olla sunkin ;)

Oon mää sen huomannu, että nyt on kahen viikon aikana makuaisti mukautunu suolattomuuteen. Ja ku on oppinu tässä matkanvarrella maustamaan/marinoimaan nuita lihoja/kalaa, niin on paremmalta alakanu maistuu ruoka ja kyllähän noilla kasviksilla on oma osuutensa. Ne on kyllä NIIIIIIIN hyviä!! Tuossa just eilen sannoin miehelleni, että on se kyllä kumma miten meki ollaan oltu laiskoja tekemään raasteita/salaatteja ja loppujen lopuksi siihen ei mee aikaa, ku tekasee sen ja voihan sitä tehä vähä enemmän.... seuraavaksi päiväksiki! Ja tää on kyllä mulle ollu hyvä juttu, että "pittää" syyvä säännöllisesti. Nyt on loppunu se suklaan himoki :O Tietty mää aattelen, että ku tää (resetointi) on ohi, niin ostan suklaata, jos tekkee mieli.
Ja niinhän se on, saahan sitä välillä herkutellaki, kuhan se ei oo jatkuvaa. Mää aattelen ja miellän tään resetoinnin niin, että tää on mulle tämmönen "tukipilari" terveellisen elämän matkalle. Enkä vielä oo kokenu kielteisiä piirteitä, vaan päinvaston, positiivinen vaikutus! Ohan mulla tässä ollu "parisen muuttujaa" matkan varrella ja täytyy sannoa, että tämmösellä stressillä on vaikutusta omaan elimistöön, mutta jos aattelen kokonaisuutena, niin hyvin on menny!

Ja sehän täytyy muistaa, että tää cellreset EI OO LAIHUTUSKUURI, vaan KEHONPUHISTUS! Ja jokainen meistä on yksilö, omanlainen, johon tää vaikuttaa meijän omalla tavallamme. Elikkä yritän tässä nyt sannoa, että tään resetoinnin aikana toiselta saattaa tippua enemmän painoa, ku toiselta. Että ei tartte aatella niin, että ku tuolla ei tippunu yhtään, niin aivan paska homma, mutta hei.... sää oot sää ja tiijät tulokset vaan ite kokkeilemalla tätä :)!!!!
Mulla on nyt takana kaks viikkoa ja oon nouvattanu ohjeita tunnollisesti, silti mun paino ei oo tippunu ku -3 kg. Mutta se ei meinaa,että tää ei toimis ja mitä se sun kohallas vois olla! Ja toisaalta voinha tehä perrään vielä uuvestaanki tään resetin, jos tuntuupi, että tää ei riitä :) Ei oo aikaan sijottu, kuinka monesti tekkee :)
Että tämmöstä tällä kertaa.... ajatuksia olis muutaki, mutta nyt en jaksa kirjottaa enempää, vaan alan touhuilla muita juttuja ;), joten ens kertaan......

PIKAKATSAUS RESETOINNIN JATKUMISESTA

Päivä 11/28:
Jatkuu, jatkuu, tää mun resetointi. aamulla juoma terästettynä aktivaisella+aminohappoja lisäksi ja sitte jugurttia, josta tykkään kovasti!

Päivä 12-13/28:

Tänään ja huomenna on sitte ns. valkoinen päivä. Elikkä tännään en syö vihanneksia enkä hedelmää. Hyvin on mennyt. Mulla ei oo kyllä ollu nyt tämä painonpudotus ku vain 3kg, mutta onhan tässä vielä aikaa.....
Aattelin laittaa tänne kuvia ruuista, joita oon teheny ja syöny :)





VALKOINEN PÄIVÄ; PAISTETTUA MUNAA JA BROISKUA.

MARINOITUA NAUDANLIHAA,
JOSTA TEEN SITTE JOTAKI ;)                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        











VIHREE PÄIVÄ; LIHAA,KUKKAKAALTA,
 PARSAKAALTA, SALAATTIA,TOMAATTIA
 JA MUNAA :)     

PAAHDETTU LEIPÄPALA OLIIVIÖLJYLLÄ, BROISKUA, KUKKA- JA PARSAKAALTA, SALAATTIA,TOMAATTIA JA MANGOA

Että tämmösiä vihreitä ja valakosia päiviä ja marinointeja.....tästä se jatkuu ja hyvä tullee :)

MIETTEITÄ JA RESETOINTIA!

MINNE TUULET VIE?

"Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa tulla kesä....", näinhän se mennee. Niin se vaan kesä taas tullee, vaikka joskus talven pimeinä aikona ja ku, lunta oli NIIIN mahottomasti, että tuntuu, ettei sitä ennää mihinkään saa puskettua, niin sitte vaan taas hoksaaki, että valo ja lämpö voittaa jälleen! Elämän kiertokulkua....
Me synnytään, eletään elämämme kukin tavallaan, paremmin/helpommin tai "hieman" sen vaikeemman kautta. Mutta kaikilla meillä on sama kohtalo eessä. Ja se on sitä elämän kiertokulkua. Joskus kyllä aattelee, että mitä järkee tässä kaikessa on?????? Niin, "...elämä meitä kuljettaa, hetken tässä istutaan....", minne ja mitenkin....
Tänään olo on hivenen alakulonen :( Taas pieniä elämänkolhuja.... Kerroinhan aiemmin, että oon nyt saikulla. Ja jotenkin oon kokoajan aatellu ja sydämeni sopukoissa toivonu, että ihme tapahtus ja saisin uuvelleen koulutuksen uuteen ammattiin. Mutta kaikki ei mee aina niinku haluais. Jotenkin olen kokoajan tienny sen tuolla syvämmessäni, että ei tässä niin käy, kuin haluaisin. Eikä käyny! Oon LIIAN VANHA uudelleen koulutettavksi! Vaikka kuinka on vielä työvuosia edessä, niin silti......Vanha kaikkeen!Kyllä tuntuu, että näinkö tämä mun elämä lipui silmissäni!? Niin, liian vanha, liian vanha!!!! Joo, joo, kiitos vaan tosi paljo tyhjästä yhteiskunta!Minä annan sille kaikkeni ja sitte, ku tarttesin apua, niin mitä saan? "Paskanhaistatuksen"!Pijä perkele tunkis!!!
Joopa-joo, mun pitää vaan kuulemma sisäistää tää, että mää oon hoitsu! Ei kannata enää tässä iässä "hypätä taloudellisesti epävarmaan olotilaan". Joo, niinhän se on, kuhan palkka juoksee, niin muulla ei oo väliä! Niin, niin, vali-vali...... Mähän saan valittaa niin paljo, ku haluan! Mutta mennään toiseen aiheeseen......

MUN RESETOINTI......

Päivä 9/28: 
Kävin tänään tekemässä tuommosen "saitsiitingin" eli käväsin Roissa. Mutta eipä hätiä mitiä. Olin etellisenä päivä teheny valamiiksi salaatin. Siinä oli kanaa, salaattia, kanamunaa, vähä viinirypäleitä, vesimelonia ja tietty parsa- ja kukkakaalia, "mai fefori". Niin ja tietysti vettä :) Sitte oli myös fitskut mukana. Reissu suju hyvin ainaki syönnin puolesta. Illalla kotona tein sitte iltapalan. Jänskä juttu, nyt ku on syöny vihanneksia, niin ei oo tehny enää mieli suklaata! :O Ja ku päivällisen jäläkeen saa syyvä hedelmän, niin se poistaa sitä suklaatin sokerinhimoa, ku sokeri on ny luonnollista hedelmissä itessään olevaa sokeria.

Päivä 10/28:
Tämä aurinkoinen aamu alotettu tutulla "keho käyntiin"-juomalla+ jugurttia ;) ja lounaaksi syöty kanaa ja vihanneksia. Neljästi päivässä syön ja täytyypi sanoa, että, olo on kyllänen :)  Ei kyllä oo tarttenu olla nälissään! Näin tää mennee..... :) <3

cellRESET jatkuu......

Päivä 5/7/28:

Tässähän tämä menee. Sitä en voi kieltää, että makeaa tekee mieli ja hitusen suolaa :/, mutta ei paha, kyllä tästä selvitään :)

Päivä 6/7/28:

Näin se etenee. Eipä hättää ;)

Päivä 7/7/28:

Jee!!!! Tänään eka viikko "lusittu" ja paino tippunu -2,6 kg! Kieltämättä ootan kovasti huomista, että saa vihanneksia ja niitä etelän hetelmiä! On se vaan yllättävän vaikeetaki totutella suolattomaan ja sokerittomaan ruokaan, vaikka kuinka saa käyttää muita mausteita. Mutta siinähän se onkin ollu mulla, että ku ei oo oikein koskaan käyttäny mausteita, muuta ku suolaa, niin on siinä aattelemista, että mitä laitan tuohon ja tuohon! Ajatustyötä vaatii! Ainaki miulla  :S

Päivä 8/28:

Jeps-jeps-jee! Tänään kauppaan ja ostaa kaikkee hyvää....... 

<-- Okkei, kaupassa kävin ja ostin kaikenlaista makiaa :D Ja tämmöstähän sieltä tarttu sitte mukkaan :)

Sitte ruokaa tekkee ja   ----> tämmöstä siitä sitte tuli :) Ja sitä makuelämystä!! Ah, kuinka KASVIKSET voikaan maistua HYVÄLLE!!! :)  Ja mitäpä minä söinkään?? Lihaa(oli kylläki eilistä), kukkakaalta+parsakaalta (höyrytettynä), salaattia,tomaattia ja munnaa tietysti, sitä pittää saaha aina välillä ja nyt varsinkin oikeen kunnolla ;D Sitrusoliiviöljyä kaiken päälle kruunaamaan annoksen :)

Päivällisen aikana samanlainen annos, mutta mutta..... söin jälkkäriksi omenan! Ihanan makoisaa! Tätä minä oon niiiiin oottanu :D Olo on kyllänen. Ei ainakaan oo ollu näläkä kokoaikana. Tästä ne terveelliset elämäntavat alakavat. Syödä hyvin ja neljästi päivässä. Elimistö kiittää ja toimii kunnolla :) Ja vettä, vettä, sitä pittää muistaa juuva! Ainaki kaks litraa, kuullemma.... mutta ei kyllä taija ihan niin paljoa tulla juotua :O Mutta kuitenki yritän juuva enemmän!

 Joten tästähän sitä jatketaan ;)

MIE OON TAAS KEHISSÄ :)

Jappa-dappa-duu

No, empä ookkaan kirjoitellu vähään aikaan. Joo, tässä on alkanu tänne pohjoiseenkin kevät tuulet puhaltammaan. Lämmintä ollu niin, että kohta hiki virtaa :D :D (vettä tihkutellu ja lämmintä n. + 3astetta, että siinä :) ), mutta ei se menoa haittaa. Mitäpä tässä on tapahtunu? No, sitä sun tätä, jonkin verran jotaki, että ei aivan käy yksitoikkoseksi tämä elämä.

Palataampa vähän ajassa taaksepäin..... Niin, mihin kohtaan sitä elämässä palaiskaan.... hmmm.....alotetaanko siitä kun synnyin? Jeeeee, alusta asti tähän päivään..... jepulis jee!!!! Nonniin, siis ku synnyin....

SATUJA KAIKILLE :)

Olipa kerran, eikö ne sadut sillai ala? No jooooo, mutta entä sitte... siis olipa kerran vuosia sitten nuori pari, joka oli jo pitkään oottanu lapsen syntymää, mutta sitä mukulaa ei vaan alakanu kuulumaan. Aika kului, kului vuosia ja sitten yhtäkkiä, eräänä aamuna, ku nainen oli jo menettäny toivonsa ja järjestelly asioitaan aivan muuten, niin .... kappas, kappas, totesi nainen, tässähän taijetaan ollaki pieniin päin. IIIIIIIkkkkkk!!!!!!, huusi nainen, miten tässä käviki näin????? Niin, mitenhän siinä näin kävi?? No, niin justiinsa, mitenkähän??? No eipä kannata ihmetellä, jos yritystä kuitenkin on sillä makkarin puolella. Voi tätä naisparkaa, eipä tienny, että mitä tuleman piti. Alkoi kamala oksentelu! Ulkona kävellessä joutu raukka joka puun juurella oksentamaan :( Ei tainnu paljo mieli mettä keittää!? No, urheasti nainen selvisi kuin selvisiki raskaudestaan ja koitti se päivä, jolloin mukula tahtoi tulla ulos lämpimästä piilopaikastaan. 

Oli kesän kynnys, kaunis aamu, jolloin sitte tulla tupsahin tähän maalimaan kirkuen kuin palosireeni naama punasena. Siinä se nyt sitte rääky eka mukula :D Siis tämä nuoripari oli sitte tämä mun äitykkä ja isykki <3 

Lissää kyllä tuli vuosien saatossa muutama kipale, että empä ainoaksi jääny, mutta ainoaksi, uniikiksi tyttäreksi! No joo-joo, kaikkihan me uniikkeja ollaan! Tiijetään, tiijetään, en minä sitä sano, mutta saduissahan on kaikkea tämmösiä liirum-sun-laarum-juttuja :)

Eli siinä se, minä olin tullu maalimaan luojani luota kattelemaan, kuinka elämänpolkuni muodostuisi tai oikeestaan, millaseksi. No, huh-huh sanompa vaan, ku ois tienny, mitä kaikkea tuleman pitää, mutta onneksi ei kaikkia tiijä, tai olisko sitteki joskus hyvä tietää jotaki, että älyäis kulkea sitä "oikeaa" tietä?? Sitähän kyllä sanotaan, että elämänvarrella tapahtuneet asiat tekevät ihmisestä sen, mikä se on. Tiijä häntä!? ...........

AJASSA SIIRTYMINEN TAPAHTUU...

Tsuuurrrrrrrr, aikakone siirtyy taas tähän päivään. No, moikka moi! Mitä nyt?

Joo, mennään nyt kuiteski viikko takasipäin. Pakko kertoo tää, ku oli mukavaa käyvä jossaki! Olin työkavereitten kanssa viettämässä iltaa. Ihan oli vuokrattu mökki, jossa vietettiin erään työkaverin eläkkeelle lähtöä. Meitä oli ihan mukava sakki siellä ja kotia tulin vasta joskus yhen aikoihin aamuyöllä. Oli kyllä kiva nähä työkavereita näin rennossa tunnelmassa. Ryyppäsinkö? No en se minä, mutta ne muut :DD Oikeesti en, ku halusin kuiteski tulla kotia nukkumaan oman kultani viereen, enkä halunnu autoa sinne jättää, enkä liiemmin ajella taksilla :) Mutta hauskaa voi olla selvinpäinkin :) Eipä kyllä sen puoleen, en minä noita alkomaholiaineita muutenkaan viljele, enkä itteni saastuttamista harjota savustamallakaan.

Mutta kyllähän sitä ajanolloon muutenki kertyy tähän elimistöön kaikenlaista sontaa niin kehonpuolelle ku tuonne aivojen sisempiin kammiolokeroihinki. Joten on se hyvä joskus puhistaa itteään niin sisältä- ku ulukoakipäin. Ulukosestihan sitä mennee pesulle ja sillä oolrait! Tuo sisänen puhistaminen onkin sitte vähä eri juttu. Sitä ku ei nuin vaan pesemällä tehäkkään.

Niin, että mitäpä mie taas tässä houruilen. No en mittään potaskaa, vaan oikeeta asiaa! Niin se kuulkaas on!

VITAMIINIT JA cellRESETti :O

No ootteko kuulleet ja ootteko nähneet ja onko siinä mittään perrää, että vitamiinit ja kehonpuhistus ois jolleki hyvvää tehneet???? :O No oon mie kuullu ja oon mie sen ite nähny ja tuntenu, että kyllä niistä oikeenlaisista "fitskuista" on jottai hyötyä! Tosi se on! 

Miehän oon aina pitäny tälläsia juttuja vähä niinku "huuhaa-juttuina". Ku syö vaan terveellisesti ja monipuolisesti ja ellää muutenki terveellisesti, niin kyllä se siitä! Ja minäki! Just joo, syömpä terveellisesti, tosiaan! No, eipä oo kyllä tuossa ruokarytmissä ja ruuansuhteen muutenkaan oo paljoa  kehumista! Ja makeaa, ah, niin ihanaa! Sillähän sitä äkkiä saa nälän vähäksi aikaa pois ja verensokerin nousuun ja sitte.... tsadam, kohta taas pitää napostella jotaki. Niin se menee, valitettavasti :/

Mutta nyt saikulla ollessa oon aatellu, että jotaki haluan tehä omalle ropalleni, että saisin sen taas "virreeseen". No, joo, oikeestaan liikunnallinen en oo ollu koskaan, mitä nyt lenkillä oon joskus käyny ja normaalit ulokottyöt jne, ns. hyötyliikkuntaa. Ja, anteeksi vaan, mutta liikunnanilon tappoi kouluaikana liikunnanopettajat, jotka "pakottivat" liikkumaan. Oli pakko hiihtää, vaikka en tykänny koko hommasta. Mieluummin olisin luistellu. Piti pelata jotaki jalkapalloa jne, kun olisin mieluummin harrastanu telinevoimistelua ja ne tunnit olivatkin AIVAN super hienoja! Joopa-joo, koulun loppumisen jäläkeen en oo suksia jalakaani pistäny, paitsi kerran, ku täti "piti" viijä lavulle, siis hiihtämään mentiin :D No, sepä siitä... palataanpa takasi asiaan! Elikkäs vitamiinit ja kehonpuhistus.

Vitamiineja, jos jonkunlaisia oon syöny jo useamman vuojen, mutta koskaan ei oo tullu pieneen mieleenkään lähtä tekemään jotaki ihme kehonpuhistusta. Mikä miut sai nyt "hurahtamaan" moiseen??? Niin, siinäpä kysymys! No, kaks miun tytärtä käytti näitä, Fitlinen,(MAINOSTAA NYT :D ) vitamiineja ja kertoivat niistä mulleki. Minä vaan, että joo, joo, varmaan hyviä. Ja se siitä. No sitte aloin kiinnostumaan niistä ja tilasin itelleki niitä. Ja ainahan luvatataan sitä sun tätä!!! Niinpä tietysti, aattelin, saas nähä, mutta kokeilempa nyt. Eihän se ota, jos ei annakaan, niinhän sitä sanotaan. Käytin viikon ja.. no, ei tapahtunu oikein mittään, mutta jatkoin kuiteski vitamiinien syöntiä. Näissähän nyt piti olla kaikki vitamiinit, hivenaineet, mineraalit jne, joita elimistömme tarttee.

Siis jatkoin syömistä... ja sitte alkoi tulla, kuukauven kuluttua kylläki, mutta kuitenkin, "tuloksia". Minä oikein janosin aamulla omaa "koktailjuomaani", aamujuomaa aloittamaan päiväni. Olin käyttänyt melatoniinia nukkkuakseni paremmin, mutta sitten yhtäkkiä huomasin, ku jätin melatoniinin ottamatta, että minähän nukuin hyvin, jopa paremmin, ku aikasemmin ja en ees muistanu aamulla uniani, mitä olen tehnyt lähes koko elämäni. Tiesin, että olin nähnyt jotaki unta, mutta en muistanut niitä. Yleensä oli niin, että oli, ku olisin yöllä käyny oikein kunnon "äksöniä" läpi ja aamulla olo oli TOSI väsyny. Mutta ei nyt! Nukun ja herään ja jaksan touhuta koko päivän ILMAN päikkäreitä! Ja mulla ollut suolistokipuja, jotka neki jäivät pois tai ei ainakaan oo ollu tänä aikana, ku oon näitä fitskuja käyttäny nyt tään toista kuukautta. Ah, kuinka ihanaa!!! 

Sitte hokasin, että tytär tekee kehonpuhistusohjelmaa/cellRESETiä. Minä kyselemään, että mitä, mitä???? Kuukauven kehonpuhistus ja samalla, ku lähtee kakat pois elimistöstä, niin siinä sivussa painoki putoaa. Siis tämä EI OO mikkään laihutusohjelma, VAAN KEHONPUHDISTUSTA! Tytärkään ei ole kyllä ylipainonen sitte yhtään, pikemminkin aina ollu hoikkonen, mutta siitä tuli vielä "timmimpi mimmi" (vaikka on neljän lapsen äiti)! Siispä tuumasta toimeen. Minä haluun kans kokkeilla! Vaikka ei kilot lähtiskään, mutta jos tämän ropan sais nyt sisältä siivottua ja sitä myöte paremmin toimimaan. Ainaha kuiteski on plussaa, jos muutama kilo lähtee ;)  Oon kyllä normaalipainonen, mutta kuiteski!

 Ensiksi oottelin tuon pääsiäisen yli, ku tiesin, että tykkään KOVASTI mämmistä, enkä voi vastustaa kiusausta! Aah, mämmiä, sokeria ja kuohukermaa!!! Nams! Mutta takasi taas......

Siispä pääsiäisen jälkeen alotin cellRESETin! Elikkä ny menossa neljäs päivä.

KEHONPUHISTUSPROJEKTI!

1. päivä;

Etellisenä päivänä, ennen ku alotin, pitää tehä tiettyjä valmisteluita valmiiksi seuraavaan päivään, mm. keittää teetä ja tehä jugurttia. Ja ku seuraava aamu koitti, starttasin alottammaan! Ai niin, se jäi kertomatta, että SOKERI ja SUOLA ovat tänä 28 päivän aikana KIELLETTYJÄ. Ja alkomahoolia ei saa juuva. Viimesin juttu ei oo mulle ongelma, mutta sokeri ja suola, AAAPPUUUVVA! 

No, eka päivä lähti siis käyntiin... söin neljä kertaa päivässä, SIIS NELJÄ kertaa/pv. Huh-heijakkaa! Yök! En mie voi! Oon tottunu napsimaan herkkupaloja sillo, ku oikein nälättää ja syömään päivällisen kunnolla! Mutta periksi en anna! Kysehän loppujen lopuksi on siitä, että oppii syömään terveellisesti ja jaksamaan paremmin! Ai, niin, saahan näitä ruokia maustaa erilaisilla suolattomilla mausteilla ja tuoreyrteillä. Okkei, eka päivä kääntyi iltaan. Mulla alko särkee päätä ja väsytti kamalasti.... :(  Hei, haloo, pitää muistaa juuva vettä tarpeeksi! Tää pitäs muutenki normisti muistaa, että juo vettä!!!!

2.päivä;

Syön siis neljästi päivässä. Tässä onkin oppimista, tekis mieli jotaki hyvvää!! Sinnillä mennään eteenpäin! Tänään ei ollu pääkipua, muistin juuva vettä :) Päikkärit otin kyllä. Ja tyttäret tsemppaa äitimuoria :) Tää pääkipu ja väsymys on aivan yleistä eka viikolla, ku kehoa aletaan siivota vuosien "kakkaläjistä".

3.päivä;

Siinähän tuo menee. Opetttelen ruokien maustamista! Minä, joka en IKINÄ oo tykänny erikoisemmin kokkaushommista, mietin nyt oikein kunnolla, miten maustaisin ruuat! Tavallisesti oisin nakannu suolaa sekkaan ja se siitä sitte :S Kaupassa käydessäni tutkailin erilaisia tuotteita... oikeestaan kaikissa tuotteissa on suolaa tai sokeria tai sitte molempia. Kyllä meijät on sitte opetettu "herkkuperseiksi"! :D

Koukutusta! Sokerinhimoa! Pikku hiljaa alkaa makeanhimo lisääntyä. Otan persiljaa, joka hieman helpottaa makean nälkääni.

4.päivä;

Aamu alkaa tavallisesti, kuten kolmena etellisenä päivänä. Mutta päivän mittaan pulssi nousee ja pumpuntahti kiihtyy! Mä en kestääää! Mulla tekee mieli SUKLAATA!!!!! Näen Fazerin sinisen suklaalevyn silmieni eessä tanssivan pilkallista tanssiaan.... läl-läl-lää, haluukko suklaata, etpä saaaa!!!!! Mies sulattaa pakasteesta pullaa... ooh, sitä ihanaa aromia!! Oooggrrrrr! Voihan tulenkatkuinen pyllynreikä! Miten haluankaan makeaa!! Suklaata, suklaaleivoksia,pullaa, keksejä, jäätelöä, limsaa!!! Mieheni kysy jo, että aiokko antaa periksi, joko lopetat? No, en hitossa anna periksi! Aamulla kävin puntarilla ja kaks kiloa lähteny painoa!!! Jee! Ei muuta, ku eteenpäin, sano täi tervassa :D

Tyttären kanssa juttelinki puhelimessa "himoistani" ja hän antoi neuvoja ja tsemppasi eteenpäin. Niin se on kuulemma muillaki, sokerinhimo iskee jossain vaiheessa. Kyllä tästä selvitään! Mutta nyt hyviä öitä ja katotaan, miten huomenna käy :O

Ajatuksia maanantai aamun alkajaisiksi :)

On se jännää, miten tää elämä menee. Toisinaan tuntuu, että ei tästä tuu mitään, mutta sitten jostakin pienen tuulenvireen lailla tulee tuulahdus enkelin siiven havinana, että kaikki järjestyy. Ja niin kait se onkin. Pitäs vaan uskoa, vaikka kuinka ahdistaisi tai tuntuisi toivottamalta. Mutta, mutta, eipä nyt tämmösiä surumielisiä juttuja heti maanantain alkajaisiksi. Mennään ilosempiin aiheisiin........

                  Jännitystä :)

Tänään oli jännä päivän aloitus! Mun tytär oli radiohaastattelussa! Ai hirviää, ku jännitin :) Täällä kotona "virittelin" nettiradion oikeelle taajuudelle. Ja kävelin levottomana eestakasi ennen lähetyksen alkua. Kämmenet ja jalkapohjat hikosivat! Voi hulluutta!! :D Mulla jännitti AIVAN mahottomasti! Miehellä oli vapaapäivä ja se vähä naureskeli mulle ja sano, että kyllä se tytär pärjää. Ja sitten se alko, se haastattelu...... ooooo, mun tytär siellä, voi, voi, mitenhän sen käy, ku tiijän, että sekin on sellanen jännittäjä...... Mutta oikein hyvinhän se meni! Oon kyllä NIIN ylpeä hänestä ja ihanaa, että sai työstänsä vapaata, että pääs tuonne. Olihan se hänelle itelleenkin iso juttu. Onneksi hänellä oli pikkusiskonsa "henkisenä tukena" siellä isossa maalimassa <3

                                                       Rakkaat tyttäret <3

Kyllä nuo tyttäret on mulle TOSI tärkeitä! Asuvat kuka missäkin, ympäri Suomea :) Kun täältä pohojosesta pääsen lähtemään, niin tulee siinä muutama tuhat kilsaa ajettua, ku "rundin" käy läpi. Mutta on se sen arvosta! Todellakin! Ihanaa nähä jokaista yksinään ja perheineen. Ja tietty niitä rakkaita "mummon mukuloita" :) Ikävä on toisinaan kova. Kyyneleet tulee ja tuntuu, että heti pitäs päästä niitten luo, niin tyttöjen kuin näkee nuita pikkusia. Mutta ovat kuiteski sydämmessä aina <3 Mutta ohan meillä se oma "kanava", "vatsappi", jonka kautta ollaan kyllä päivittäin kuulolla keskenämme. Paitsi mun känny nyt temppuilee välillä, että sitte kaikki viestit saattaa tulla yhtenä ryppäänä. Siinä sitte luen niitä ja koitan miettiä, että, ku kommentoin jotaki, niin pittää laittaa ensin nimi, että tuolle tuota ja tuolle tuota. No, mun puhelin elää omaa elämäänsä :) Oi, ku äiti alko hempeilee, mutta tosi asiahan tuo on. Tyttäret on mulle rakkaita, nyt ja aina!!

                        Miun pikku fani <3

Tätä blogia ku aloin kirjottelee ja sanoin siitä tyttärilleni, niin olen saanut ittelleni vissiin oikeen "fanin", joka kuulemma oottaa innolla "mummon juttuja" :D Se onkin kiva, että ees joku on kiinnostunu siitä, mitä minä kirjottelen ja oottaa aina jatkoa ;) Että terkkuja vaan sinne mummon rakkaalle pikku fanittajalle <3

                                       Lumi, mikä ihanuus :(

Jaa, mitäpä sitten. Nyt en keksi oikein mitään, mutta kuhan tässä taas inspis iskee, niin kirjottelen :)..... Jaa-aa, vielä kuiteski muutama juttu.
Ulukona oottaa portaitten eessä lumikinos, mikä pitäs raivata pois. Oi ei, ku ei millään kehtais lähtä lapioimaan sitä..... nimittäin täälläki päin on ollut sen verran lauhaa, että tuli kuistin katolta lumet alas ja tietysi portaitten etteen :D Ja ohan nuita lumitöitä tänä talvena ollut niin pirusti, että välillä on tuntunu, että mihin himskattiin minä tämän kaiken paan!Ja meillä ku ei kuitenkaan oo ihan pieni piha, että saa tehä töitä, niin, että hiki tullee. No, eipähän tartte lähtä punttisalille :) Pysyy "vanaha akkakin" kondiksessa :D Nimittäin, ku mies on töissä, niin minä oon luvannu hoitaa lumityöt kotona! Eikö ookki ihan reilua? :) Aattelin tässä taannoin, että ku tuota lunta meillä on ihan kylliksi asti, niin valtiohan vois myyvä sitä tuonne saharaan, jos siellä on kamalan kuivaa. Siellähän se muuttus veeksi ja kastelu toimis ja Suomen valtio sais rahhaa! Että sinne vaan ! Heh-heh-heko-heko, mikä mahtava idea! :D :D

Ja ei kait sitä nyt muuta, ku heippa tältä erää ja taas tavataan ;)

PS. Tänne saa kyllä kommentoida, jos mieli tekkee, eipähän oo sitte ihan yksin puhelua ;)

Aamuyön tunteina....

Jaahas, heräsin yllättäen tässä kolmen aikoihin. Kiepuin sängyssäni, ei ku makasin käjet ristissä ja mietin tätä blogia. Niin, eikö nyt ihmisellä olisi keskellä yötä parempaa tekemistä, ku miettiä tätä blogia??? No, hei haloo, sitähän pitäs nukkua!!! Mutta ei meikäläisellä! Nukkumaan menin normiaikoihin meille, eli noin puol yksitoista ja sitte herään klo 03.16! Voi pyhä jyssäys sentään! Tämmöstä se joskus on. Sitä saa sanoa, että sama pää ku on kesät talavet, niin tätä se teettää.

No, ei kait siinä mittää.... nousin ylös ja pirteästi hyppien (ja höpö-höpö), varovasti hiippaillen menin keittiöön, jossa kappas vaan oli astianpesukone päällä. Siis olihan se "hommasa hoitanut", mutta jäänyt siihen lepotillaan tai miksikä sitä nyt sanotaan.... no kuitenki, sammutin sen, join vettä ja taas iloisesti hyppien (ja heko-heko), hiippailin hiirenhiljaa tänne toiseen makkariin, ns.työhuoneeseen, jotta mies saisi nukkua rauhassa. Miun kulta rakas <.3. No se oli vaan pieni välihuomautus. Mutta tosi se on, tuo mies on mulle kyllä tosi rakas! Mutta siis, hiippailin tänne ja .... kone päälle ja kirjottamaan....

Häh? Mitä? Täällä päivitykset menossa! Voi taateli sentään! Mitä minä nyt teen???? "Älä sammuta konetta, älä sammuta konetta".... no, joo, joo, en sammuta, en! Jaa-a, mitä siis nyt? Odottelua, no sitähän tää mun elämä on ollu viimeset puolitoista vuotta! Ai, että mitä oon oottanu? Noo-oo, lottovoittoa, kuuta nousevaa ja seuraavaa päivää (heh-heh :D). Eikö sitä oo siinäki? :D

               HEIKOIN LENKKI!

Mutta totta puhuen, ihan rehellisesti sanottuna ja minähän oon aina, siis AINA, rehellinen, hyvin, hyvin rehellinen ihminen :) Joo, joo, ihan tosi! Siis kävi niin köpelösti, että uuvahin kaiken henkisen paineen alle.. .siitä saikulle, jolla oon vieläki. Niin, vieläki! "Mie romahan". Tää on hirveetä! Hävettää! Miten mulle voi käyvä näin?? Möreä ääni kysyy ja vastaa;" Hei, kuka on tämän pelin heikoin lenkki?-> Sinä Päivi!" No en oo, en halua olla! Haluan olla yhtä vahva, ku muutki ja vahvempiki!!! Mie en suostu tähän! EN! "Masentaako?" No ei masenna, ku VITUTTAA niin perkeleesti!
Onhan se kova pala. Ainaki itelle, mutta varmaan läheisilleki, en mie sitä oo sen kummemmin niiltä kyselly.
Mutta minkä sille voi, mie en oo robotti! EN OO! En jaksa ja piste!

                                 APUVA, MITEN TÄSTÄ ETTEENPÄIN?

Eka puoli vuotta meni siihen, että keräsin pikku hiljaa voimia itelleni. Nukuin aikas paljo ja ketään en halunnut tavata. Käpertyä vaan omaan pieneen sykkyrään ja olla piilossa, kaikelta pahalta. Pystyin nukkumaan lähes vuorokauven ympäriinsä, mutta silti väsytti. Keho ja mieli ei saanut lepoa. Ja sitte oli jaksoja, että uni ei tullu/ei vaan pystyny nukkuu, ku oli kovat itsesyytökset omasta "heikkoudesta" ja asiat pyöri mielessä. En viittiny kertoa ees läheisilleni, että joo, mä oon saikulla ja kuule, ihan uupumisen takia! No, joo, ei vaan kehannu, hävetti! Valehtelin ensi alkuun, että pijän pitämättömiä lomia pois! No mitä lomia? Eihän mulla ollut mitään lomia rästissä! Kuiteski äkkiä vanhempani ja veljeni äkkäsivät, että "et sinä lomalla voi olla!" Niinpä sitte piti "tunnustaa syntisä". Olihan se tietylllä tavalla helpotus, ettei tarvinnu valehella ja näytellä muuta. Todella helpotti ja sitte sekin, että omat lapset tiesivät. Mies tiesi tietysti heti alusta alkaen ja on kyllä tsempannu mua aina etiäpäin, ku on pahalta tuntunu. Samassa veneessähän tässä seilataan ja yritetään räpiköijä etteenpäin.

                                                              SITTENKIN VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ?

Ens alakuun ku ei halunnu ees työkavereitaan tavata, niin nyt, puolentoista vuojen päästä, on tullu aika, että on niitä ihan ikävä. Siis ikävä!? Miten hullua! Minä, joka oon ollut töissä siellä sun täällä, erilaisissa työyhteisöissä, eikä koskaan jääny kaipaamaan yhtäkään, niin nyt tämä! Mutta minä oon täällä tuntenu, että mun paikka on täällä. Ja mulla on kivat työkaverit ja esimies! On mukava, että saa joskus olla niitten mukana/nähä niitä.

Tää uupuminen on ollu mulle kyllä NIIN KOVA PALA! Ei mulle ois tullu aikasemmin mieleenkään kirjottaa tämmösestä, mutta liekö sitte tämä aamutuntien syy vai mikä. Mutta sanon minä vaan, että tuntuupa hyvältä kirjottaa tämä auki. Siis tavallaan sanoa ääneen. Enkä varmaan oo ainu tässä maalimassa, joka on uupunut elämässään!?

Mutta miksi ihminen uupuu? Miksi minä? No näihin varmaan joku psykologi tai psykiatri ossais sanoa paremmin, mutta niin, empä oikein tiijä.....tai kylläkai minä tiijän omalta kohaltani, se on monien asioiden summa. Kun kuorma käy liian raskaaksi kantaa, niin sitä ei kestä. Mutta aika jännää... nyt tämä, ku mulla on viimeinkin asiat hyvin, niin perhe-elämässä ku työn puolellaki, siis kokonaisuudessaan "kaikki kondiksessa".
Mutta musta tuntu tosiaan vaan siltä, että minä oon tämän pelin heikoinlenkki! Ei oo ketään toista maalimassa näin surkeaa tapausta, ku minä oon! No, no, elä luulekkaan olevasi ainutkertainen tapaus, on niitä muitakin. Niinkö? :O Luojan kiitos!!! :)

Mutta tiijättekö, nyt en jaksa enää höpinöijä. Joten tämä tässä tällä erää... ja jatkoa? Eiköhän, ku on alakuun päästy :)

"... kulkuriksi syntynyt oon vainen, paljain jaloin kierrän maailmaa..."

Noinhan sitä eräässä laulussa sanotaan. Noin viiskytä vuotta sitten tänne maalimaan tulla tupsahin ja siitä lähtien oon tavalla tai toisella tässä maalimassa taapertanu etteenpäin ja... "...näitä polkuja tallaan mä viimeiseen asti...."!

Jaa, miksiköhän minäki "vanaha akka" innostuin tämmösestä "lokkaamisesta"... niin, siinä sitä onkin miettimistä! Pitkään oon jo miettiny, että olis mukava taas kirjottaa, ihan vaan omaksi huviksi. Joskus aikoinani, nuorena likkana, kirjottelin päiväkirjaa. Mutta äiti onneton meni lukemaan miun salasuuksia ja niinhän siinä sitten kävi,että tutaa sain eräistä asioista. Sillon kyllä aattelin, että nyt loppu mun "kirjailijan urani" :D

Mutta eipä siinä pitkään mennyt, ku olin taas uuvelleen kirjottamassa. Kirjoittelin useita vuosia päiväkirjaani elämästäni, mitä tapahtui. Mutta sitten elämä meni, sanosinko, hieman hankalaksi. Luin sitten kerran vanhoja päiväkirjojani ja osa tekstistä tuntui raskaalta ja suoraan sanottuna nololta, joten päätin polttaa kirjani takassamme! Ja niin tein! Minä tyttelihän oon vähän taipuvainen hävittämään menneisyyttäni polttamalla. Kun erosin aikoinani tyttärieni isästä, olin niin vihanen kaikesta, että otin ja poltin häähameeni! Aattelin, että tässä puvussa ei kukaan, EI KUKAAN,  ei edes tyttäreni, mee naimisiin!! Mutta olipa se helpottava kokemus :) Se oli kuin olisin päässyt ulos häkistä! Se vapauttava tunne! Olin jälleen vapaa elämään! 
Mutta enpä tiennyt mitä kaikkea tulevaisuus toisi mukanaan! Ja hyvä niin, TODELLA!! En ois kestäny, jos oisin tulevat tapahtumat tienny. Vaikka joskus tuntuukin siltä, että olis kiva tietää tulevaisuudesta, mutta on se hyvä, että emme aina tiijä tulevaa!

Tässäpä näin aluksi... jatkoa seuraa ;) .....